Nuortenleiri Kiponniemessä
Helatorstaina 13.5.2010 odottavalla mielellä matkustava saattue suuntasi kohti Kiponniemen toimintakeskusta ja siellä järjestettyä nuorten suurleiriä. Liikkeelle pääsimme lähtemään vain 20 minuuttia myöhässä, mutta pieni viivästys ei estänyt rauhallista matkantekoa henkilöautoissa jäätelötaukoineen.
Perille päästyämme Kiponniemen käytävillä parveili jo laumoittain nuoria, nuoria aikuisia sekä muutama vähän vanhempikin osanottaja. Salissa pidetyn infotuokion siivin leiri saatiin polkaistua toden teolla käyntiin: leirinvetäjät Malle ja Outi esittelivät käytännön asioiden ohella myös leirille osallistuneet useat eri seurakunnat. Innokkaita nuoria oli suunnannut Kiponniemeen muun muassa Kokkolasta, Virroilta, Kihniöltä, Tampereelta ja Virkkalasta - Kuopiota unohtamatta.
Vaikka osanottajien lukumäärä kieppui jopa huikeassa sadassaviidessäkymmenessä käsiparissa, penkkirivien yllä leijui alusta asti myönteinen ja innostunut ilmapiiri. Ilmassa aisti monenmuotoisia odotuksia, joita nuorilla oli leiriä varten. Myönnettäköön, että kuopiolaisten leirivalmius taisi olla matkan jäljiltä vielä hieman maantien pölyssä, sillä hengellisten laulujen mielleyhtymäkilpailussa saavutimme jumbosijan.
Paikkakuntakohtaisesta jaottelusta pyrittiin kuitenkin heti eroon, sillä illemmalla ohjelmassa oli ryhmäytymistä. Ryhmät, jotka koostuivat ainakin kolmen eri seurakunnan jäsenistä, saivat tehtäväkseen suunnitella mieleisensä asun Suomen kärkivientituotteesta eli paperista. Pukukavalkaadi oli laaja, aina näyttävistä iltapukuhenkisistä kokonaisuuksista minimaalisiin paperibikineihin. Voiton kuitenkin vei ”Viestinviejä”, joka onnistui ilmentämään persoonallisella luomuksellaan evankeliumin levittämistä maailmassa. Pukujen kimpussa näpertämisen ja mahtavan muotinäytöksen kautta kontaktia eri seurakuntien kesken syntyi kuin huomaamatta.
Iltatilaisuudessa saimme todistusten lisäksi kuulla Kiponniemen toiminnanjohtajan Pepen saarnan Jumalan antamasta kutsusta, sen vaikeudesta ja lohdusta väritettynä lukuisilla oman elämän elävillä esimerkeillä ja kokemuksilla. Koskettavat tarinat osuivat monien nuorten sydämiin. Ennen nukkumaanmenoa oli vielä mahdollista katsoa kristillistä elokuvaa tai vaihtoehtoisesti saunoa ja uida.
Perjantaipäivä valkeni auringonpaisteen myötä. Vapaaehtoisen aamuhartauden, aamupalan ja happihyppelyn jälkeen tiedossa oli leirin ensimmäisen raamattutunti, jonka piti Kokkolan nuorisopappi Harri aiheesta itsetunto. Aihevalinta oli varmasti tarpeellinen kaikenikäisille leiriläisille, sillä tämän asian kanssa jokainen yksilö painiskelee ja kokee epävarmuutta jossakin elämänvaiheessa. Toisella raamattutunnilla käsiteltiin Jumalan johdatusta, jonka jälkeen nuoret pääsivät paistattelemaan aurinkoa ulos jalkapallon, lentopallon, frisbeen heittelyn tai ihan vain makoilun merkeissä. Muutama hurjapää uskaltautui jopa soutelemaan järvelle.
Iltapäivällä oli kanavien aika. Leiriläisillä oli mahdollisuus keskittyä esimerkiksi rahaan ja sen käyttöön, median merkitykseen nuorille, seurusteluun ja avioliittoon tai vaikka paneelikeskusteluun liittyen palvelemiseen. Illan aikana oli mahdollisuus myös sielunhoitoon ja myöhemmin rukouspalveluun iltakokouksessa, jossa Mika Särkkä saarnasi voimallisesti lähetyksestä. Hän teroitti mieliimme, kuinka kaikille meille on annettu lähetyskutsu ja että jokainen kristitty on joko lähtijä tai lähettäjä. Iltamyöhällä suurin osa porukasta keskittyi kannustamaan Suomen MM-jääkiekkojoukkuetta, mutta myös rantasaunat ja järvi olivat kovassa huudossa.
Lauantaina säät jatkoivat edelleen suosimistamme. Aamu oli edellisten tavoin kaunis ja kirkas. Raamattutunteja kuulimme muun muassa Mikolta aiheesta epäjumalat elämässämme, jonka jälkeen jaoimme ryhmissä ajatuksia, joita raamis oli herättänyt. Markus puolestaan puhui pitämällään raamattutunnilla evankelioinnista hyvin käytännönläheisesti kertoen lukuisia tapauksia ja kohtaamisia ei-uskovien ihmisten kanssa omasta elämästään. Lisäksi nuoret kantoivat kortensa kekoon jakamalla omia kokemuksiaan evankelioimisesta, mikä varmasti innoitti monia leiriläisiä ryhdistäytymään asian suhteen.
Viimeisessä iltakokouksessa saimme nauttia muun muassa tamperelaisten säveltämistä lauluista sekä Mikon puheesta, jossa hän käsitteli omaa uskoontuloaan ja sitä, kuinka olemme kaikki kuolleista herätettyjä Kristuksen kautta ja hänen kauttaan eläviksi tehtyjä. Pyhän Hengen läsnäolo lepäsi erityisellä tavalla leiriläisten päällä illan viimeisessä ylistyshetkessä.
Aikataulut olivat joutuneet joustamaan koko leirin ajan, mutta etenkin tänä iltana ne antoivat täysin periksi. Myöhäisen iltapalan jälkeen oli vuorossa suuri Hulabaloo-gaala, johon jokainen seurakunta toi oman panostuksensa. Musiikkina toimivat tutut lastenlaulut, jotka nostivat hymyn useille jo hieman väsyneille kasvoille.
Kokkola ilahdutti meitä ihmisuhkapelillään, jossa panoksina olivat jääkiekkosalmiakit, sekä sketsivertailuillaan kuinka leirikäyttäytyminen on muuttunut 70-luvulta tähän päivään. Myös Kuopio nauratti leiriläisiä useilla sketseillä ja kuminauhakilpailun aiheuttamat leirin vastuullisten naamanvääntelyt riemastuttivat. Virkkala siivitti ”baptistien perinteistä” limsanjuontikilpailua Markuksen mahtavalla räppi-imitaatiolla. Limsamestaruus meni leirin äitihahmolle, Tarjalle.
Kihniö oli panostanut numeroonsa etenkin puvustuksen osalta: salin edessä nähtiin hykerryttäviä kohtauksia 40-, 70-, 80-, 90- ja 2010-luvuilta, ajan mukaisella tyylillä ja puheella höystettynä. Loppujamit kruunasivat ohjelmanumeron. Tampere sen sijaan oli ajan hermolla ja tulevan kesän kunniaksi järjesti jätskikisan. Osanottajien kohtaloksi koitui syödä puoli litraa jäätelöä lautaselta mahdollisimman nopeasti – ilman käsiä. Valkoisia neniä ja leukoja näkyi enemmän kuin yksi.
Kaiken naurun päätteeksi illan loppupuolella myös vakavoiduttiin draaman merkeissä. Tampere muistutti esityksellään syntikuormasta, joka meillä jokaisella on kannettavanamme, ellemme luovuta taakkaamme Jeesukselle. Syntisäkin kanssa emme tule mahtumaan sisään Taivaan porteista. Virrat päätti illan vaikuttavalla sanattomalla draamalla, jossa syntisyyttään tuskaileva etsijä pääsi irti mustista vaatteista ja pukeutui valkoiseen; vaelsi synnistä armon alle.
Hulabaloon jälkeen pääsimme nauttimaan vielä jättinyyttäreiden annista. Nukkumaanmeno venyi melko myöhälle ja meno käytävillä olikin sen mukainen, mutta ehkä pieni levottomuus on leirien loppuessa väistämätöntä.
Sunnuntaina aamupalalla näkyi lukuisia väsyneitä naamoja. Kotiinlähtö alkoi häämöttää jo edessäpäin, mutta sitä ennen saimme kuitenkin vielä kuunnella Kokkolan pastorin Harrin pitämän raamattutunnin armosta. Kuten Harri itsekin totesi, aihe on hyvin moniulotteinen ja laaja, mutta varmasti kaikki leiriläiset kokivat viimeisen raamiksen päätteeksi päässeensä edes hitusen lähemmäksi Kristuksen armon täydellistä ymmärtämistä ja käsittämistä.
Leiri päättyi paikkojen siivouksen ja ruokailun merkeissä – ja joillekuille märissä vaatteissa vesi-ilmapalloyllätyksen seurauksena. Taivaan Isä antoi meille kauniin ja kuuman auringonpaisteen koko leirin ajalle, voimakkaan Pyhän Hengen hoitavan läsnäolon, todella hyvän ilmapiirin ja yhteishengen seurakuntien kesken, suojeluksen pahimmilta haavereilta ja suuren siunauksen. Kuten leirin lopetushetkessä tuotiinkin ilmi, leirin todellinen vaikutus koetellaan vasta arjessa ja sen keskellä. Rukoillaan että sama into ja liekki, jota saimme leirillä kokea, jatkuisi voimakkaana vielä leirin päättymisenkin jälkeen!
Orvokki Aittola
